Yksinhuoltajuus voi syntyä joko eron myötä tai vanhempi voi olla lapsen syntymästä asti yksinhuoltaja. Siinä missä parisuhteessa elävä voi jakaa lapsen kasvatusta puolisonsa kanssa, kantaa yksinhuoltaja enemmän yksin vastuuta lapsestaan. Tämä on vaativa ja raskas tehtävä ja tämän vuoksi yksinhuoltajien jaksamiseen tulisikin kiinnittää huomiota. Tässä läheisten turvaverkko on tärkeänä tukijana.

Uusperheeseen kuuluu kahden aikuisen aikaisemmista suhteista olevia lapsia ja mahdollisia yhteisiä lapsia. Uusperheen muodostuessa käydäänkin usein keskustelua siitä minkälainen on perheeseen tulevan uuden aikuisen rooli perheessä ja kuinka lasten arki ja yhteydenpito poissa kotoa asuvaan vanhempaan saataisiin mahdollisimman jouhevaksi.

Samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä on aina kasvanut lapsia. Homo- ja lesboparien perheissä lapset voivat olla heidän perheeseensä syntyneitä tai lapset voivat olla puolisoiden aikaisemmista heterosuhteista.

Vanhempana toimiminen on vaativa tehtävä, johon kasvetaan raskauden ja lapsen syntymän kautta. Vanhempien vanhemmuutta tuetaan neuvoloissa sekä myöhemmin päivähoidossa ja koulussa. Vanhemmuuden kiemuroihin apua tarjoavat myös mm.kasvatus- ja perheneuvolat.

Vanhemmuus ei pääty, vaikka parisuhde päättyisikin eroon. Eron jälkeen vanhemmuus jatkuu ns. lähi- tai etävanhempana riippuen siitä päätyvätkö vanhemmat yhteishuoltajuuteen vai jomman kumman vanhemman yksinhuoltajuuteen. Eron jälkeen vanhempien välit voivat olla sekavat ja kanssakäyminen hankalaa. Tämä ei kuitenkaan saisi vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin tavata kumpaakin vanhempaansa.